Esteratsastus sopii kilpailijaluonteelle

Esteratsastus on kouluratsastuksen lisäksi Suomen suosituin ratsastuksen muoto, ja kilparatsastuksessa ehdoton ykkönen. Se on ollut olympialajina vuodesta 1900 lähtien, ja on yksi vanhimmista ratsastuksen muodoista. Vaikka suomalaiset esteratsastajat eivät ole kansainvälistä mainetta liiemmälti niittäneet, se silti houkuttelee ihmisiä aina harrastajista lajin vakavasti ottaviin kilpailijoihin.’

Kuten muussakin ratsastuksessa, esteratsastuksessa on tärkeää ratsukon täydellinen yhteistyö. Vaikka hevonen luonnostaa hyppää, kaikki hevoset eivät silti sovellu esteratsastukseen. Hypyn jälkeen hevosen etujalat ottavat vastaan sekä hevosen että ratsastajan koko painon, joten rakenteellisesti kaikkia ratsuja ei voi esteratsastukseen käyttää.

Kilpailuissa ratsukon tarkoituksena on kiertää ratamestarin suunnittelema rata mahdollisimman nopeasti ja virhepisteittä. Virhepisteitä tulee, jos ratsukko pudottaa esteen puomin tai koskettaa vesiestettä. Esteiden korkeus kilpailuissa on yleensä 60 ja 160 senttimetrin välillä ja vesieste on kaksi metriä.

Eri estekilpailuluokkia on paljon, kuten myös kilpailuja. Tunnetuimmat olympialaisten lisäksi ovat maailmanmestaruuskisat, World Cup ja Samsung Nations Cup. Suomalainen Christopher Wegelius on viimeinen, joka on edustanut Suomea olympialaisissa vuonna 1980 sijoittumalla 12:toista. Uudempaa verta edustaa muiden muassa Anna-Julia Kontio, joka vuonna 2018 sai sponsorin Jordanian kuningashuoneesta.

Kilparadalle valmistautuneena

Kuten muissakin hevosurheilussa, esteratsastuksessa on kilpailusääntöjen lisäksi erilliset säännöt ratsukon esiintymiselle ja pukeutumiskoodit. Juniori ja alemman tason kilpailuissa näistä luonnollisesti joustetaan, mutta mitä korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä muodollisempia myös ulkoiset seikat ovat.

Ratsastajan takki on yleensä tumma tai musta. Suomessa punaista takkia voi käyttää kansainvälisiin kilpailuihin osallistunut ratsastaja, mutta sitä harvemmin näkee. Paita on valkoinen kauluspaita, ja kaulaan sidotaan kouluratsastuksen tyyliin joko solmio tai plastron. Housujen tulee olla vaaleat ja jalassa luonnollisesti ratsastussaappaat. Kypärä on pakollinen ja turvaliivin käyttöä suositellaan. Esteratsastuskilpailuissa ratsastaja saa käyttää raippaa, kunhan se ei ole 75 senttimetriä pidempi.

Hevoselle suositellaan esteratsastukseen suunniteltua satulaa, joka on etupainotteinen ja tukee ratsastajan polvia. Kuolain on kilpailuissa yleensä normaalia voimakkaampi, koska tilanne saattaa saada hevosen intoutumaan tavallista enemmän. Kilpailuissa näkee myös jonkun verran vapaajuoksuisia apuohjia, koska hevosilla on tapana viskoa päätään. Jaloissa käytetään erityyppisiä suojia loukkaantumisten ehkäisemiseksi.

Esteratsastuskilpailun sääntöjä ja luokkia

Perusperiaate esteratsastuksessa on, että ratsukko selvittää radan mahdollisimman nopeasti ja ilman virhepisteitä. Suomessa on käytössä kaksi erilaista arvostelumenetelmää, joissa toisessa keskitytään enemmän virhepisteisiin ja toisessa aikaan. Molemmissa luokissa uusinnassa radasta ratsastetaan lyhennetty versio korotetuilla esteillä.

Rata tulee luonnollisesti suorittaa määrätyssä järjestyksessä, ja sen rikkomisesta ratsukko hylätään. Hylkäykseen johtaa myös ratsukon toinen kieltäytyminen esteen ylityksestä, ensimmäisestä kieltäytymisestä rangaistaan neljällä virhepisteellä. Muita syitä hylkäämiseen on ratsastajan putoaminen satulasta tai kumoonratsastus.

Esteet normaaleissa kilpaluokissa ovat 90 ja 170 senttimetrin korkuisia. Vaikka korkeus on luonnollisesti esteen vaikeuteen vaikuttava tekijä, myös esteiden ulkonäkö ja ratsukon kulma niitä lähestyttäessä vaikuttaa niiden haastavuuteen. Sarjaesteet, jotka muodostuvat kahdesta tai kolmesta esteestä haastavat myös kilpailevaa ratsukkoa.

Erikoisluokkia ratsastetaan myös suurissa esteratsastuskilpailuissa niiden saavuttaman suuren suosion takia. Yksi mielenkiintoisimmista on hevosenvaihtokilpailu, joka on virallinen maailmanmestaruuskilpailuiden finaaliluokka. Siinä neljä finaaliin selvinnyttä ratsukkoa ratsastaa radan neljä kertaa niin, että jokaisella kerralla ratsastajat vaihtavat hevosia.

Piste-esteratsastuksessa taas yritetään ylittää mahdollisimman monta estettä annetun ajan puitteissa. Hyppyjärjestystä ei ole määritetelty, mutta saman esteen saa ylittää korkeintaan kaksi kertaa. Jokainen este on pisteytetty, ja radalla on myös niin kutsuttu jokerieste, jonka ylittämisestä saa 200 pistettä. Muut esteet ovat pisteytetty 20 ja 120 välille.