Hevosten kesyttämisen ja ratsastamisen historia

Hevoset, nuo jalot ja ylväät eläimet, jotka herättävät kunnioitusta, ja jotka ovat toimineet ihmisten apureina vuosituhansien ajan niin sotaratsuina kuin kantojuhtinakin. Kuinka me oikein kesytimme tämän kauniin eläinlajin, jonka merkitys ihmiselle on ollut niin korvaamaton?

Hevosia esiintyy esimerkiksi Lascaux’n luolamaalauksissa, jotka arvellaan noin 17 000 vuotta vanhoiksi. Ja vaikka hevosia kuvattiin myös lukuisissa muissa luolamaalauksissa jo varhain, kesytettiin ne todennäköisesti vasta paljon myöhemmin. Vanhimmat luolamaalaukset kuvastavatkin hevosten metsästystä, joten eläintä on tuolloin todennäköisesti käytetty ainoastaan ravinnoksi.

Mahtieläin

Hevosen kesyttämisestä on ristiriitaista tietoa. Ensimmäiset selkeät tiedot ovat ajalta noin 2000 eaa. jolloin hevoset ajoivat Venäjän ja Kazakstanin alueella sotavaunuja. Tuolloin ne haudattiin vaunuineen erityisiin hevoshautoihin, joista on löydetty myös monenlaisia aseita. Samantapainen sotavaunujärjestelmä levisi sittemmin myös esimerkiksi Kreikkaan, Egyptiin, Mesopotamiaan ja hieman myöhemmin Kiinaan. Hevonen oli myös suosittu aihe esimerkiksi nuijien ja muiden aseiden päissä ja jo varhain hevosten luita tai hevospatsaita alkaa löytyä myös ihmisten haudoista, varhaisimmillaan Volgan alueelta.

Kuitenkin yhä suurempi määrä todisteita alkaa viitata siihen, että hevonen kesytettiin Euraasian tasangoilla jo 3500 eaa. Varhaisimpia todisteita hevosen kesyttämisestä on löytynyt juuri Kazakstanin alueelta, josta hevosen käyttö kotieläimenä ja sodankäynnin välineenä levisi koko Euraasiaan.

Kuva: Lascaux’n luolamaalauksia

Vieläkö on villihevosia?

Lähes kaikki nykyiset villihevosten lajit ovat samoja rotuja kuin kesytetyt hevosetkin. Tämä tarkoittaa sitä, että ne polveutuvat hevosista, jotka ovat joskus karanneet tai jotka on päästetty vapaiksi. Ainoastaan mongolianvillihevonen on kesyhevosista polveutumaton laji, joskin sen valitettavasti epäillään jo kuolleen sukupuuttoon eläintarhojen ulkopuolella. Villihevoslaumoja elää eniten Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa. Alkuperäiset pohjoisamerikkalaiset hevoslajit kuolivat kuitenkin sukupuuttoon jo 10 000 vuotta sitten ja alueen nykyiset mustangihevoset ovat eurooppalaista alkuperää.

Ratsastuksen historia

On vaikea sanoa kuinka ensimmäisiä kesytettyjä hevosia käsiteltiin. Ratsastettiinko niillä vai ajettiinko niitä? Näyttöä ratsastamisesta ennen sotavaunuaikaa löytyy jonkin verran. Hevosilla lienee myös ainakin yritetty kyntää maata jo varhain.

Myöhemmät todisteet ratsastuksesta ovat vahvoja, ja niitä löytyy etenkin sodankäynnin alalta. Alkuperäiset kesytetyt hevoset ovat saattaneet olla liian pieniä ratsastettaviksi, mutta esimerkiksi rautakaudella jousimiehet jo ratsastivat taisteluihin. Hiljalleen hevosten varusteet kehittyivät ja esimerkiksi keskiajalla valmistettiin upeita hevosten haarniskoita. Hevosia käytettiin Euroopassa myös turnajaisissa, joissa ritarit mittelivät toisiaan vastaan hevosen selästä käsin. Eurooppalaisten haarniskat olivat painavia ja hevoskalusto raskasta, verrattuna esimerkiksi mongolien ja muslimien keveämpiin varusteisiin.

Ratsastaminen vakiintui Suomessa matkustustavaksi 1800-luvulla, jolloin hevosen käyttö yleistyi maataloustöissä ja kuljetusvälineenä. Taitavat suomalaiset hakkapeliittasoturit tunnetaan kuitenkin jo 1600-luvulta lähtien.

Hevosurheilu kehittyi vasta myöhemmin, ja alunperin sitä saivat virallisella tasolla harrastaa ainoastaan ratsuväen upseerit. Ainoastaan heillä oli oikeus osallistua esimerkiksi olympialaisiin. Nykyään suuri osa harrastajista on kuitenkin siviilejä, ja miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Jaottelu tapahtuukin lajin ja iän mukaan.

Kuva: Filipe Dos Santos Mendes

Raviurheilu

Raviurheilua ei tule sekoittaa muuhun laukkaurheiluun, sillä raveissa kilpaillaan nopeudesta ja niissä on rahapalkinnot. Raveihin kuuluu olennaisesti myös vedonlyönti, kuten esimerkiksi Toton pelaaminen. Raviurheilu on Suomessa ja koko Pohjoismaissa hyvin suosittua siinä missä esimerkiksi Yhdysvalloissa järjestetään enemmän peitsikilpailuja. Hyviä hevosrotuja raveihin ovat esimerkiksi suomenhevonen sekä amerikanravuri. Myös poneille on olemassa omia ravilähtöjä.

Ratsastuksen edut ja riskit

Ratsastus on hyvä liikuntamuoto, jota voivat harrastaa niin nuoret kuin vanhatkin. Ratsastuksen sanotaan kehittävän monipuolisesti esimerkiksi rytmitajua ja tasapainoa, sekä olevan hyväksi selälle. Ratsastus on myös mukava tapa viettää aikaa luonnossa ja rauhoittua eläinten parissa – siksi sitä voidaan käyttää esimerkiksi kuntoutustarkoituksiin ratsastusterapiana.

Ratsastuksen suurimmat riskit liittyvät hevosen selästä putoamiseen. Kypärän käyttö ratsastaessa on ehdottoman tarpeellista ja pakollistakin useissa alan instituutioissa. Joissakin lajeissa myös turvaliivi voi olla tarpeellinen varuste.