Kouluratsastus on lähes taidetta

Sulavalinjainen ratsukko liikkuu hallitusti kentällä. Eri askellajien vaihdot, pohkeenväistöt ja taivutukset tuntuvat tapahtuvan melkeinpä ajatuksen voimalla, ratsastajan hienovaraiset ohjaukset ovat melkeinpä huomaamattomia. Kilpailuvarusteinen ratsukko näyttää tyylikkäältä ja huokuu arvokkuutta. Meneillään on kouluratsastuksen Grand Prix kisat.

Kouluratsastus, niin hienolta kun se kuulostaakin, on kaiken ratsastuksen perusta. Hevosen ja sen liikkeiden hallitseminen mahdollisimman kevein liikkein ja ratsukon saumaton yhteistyö pätee aina kouluratsastuksesta esteratsastukseen kattaen kaikki mahdolliset hevosen kanssa tehtävät aktiviteetit. Perus askellajit, käynti, ravi ja laukka kuuluvat niin kouluratsastukseen kuin lännenratsastukseen.

Kreikkalainen Ksenofo kirjoitti oppaan ratsastuksesta jo vuonna 430 eaa, jota pidetään myös kouluratsastuksen ensimmäisenä oppikirjana. Modernimpaa suuntaa edustaa Espanjalainen ratsastuskoulu ja ranskalainen Carde Noir ratsastuskoulu, molemmat 1500-luvun myöhemmältä puolelta. Itse asiassa kouluratsastuksen kansainvälinen nimi pohjautuu ranskan “dresser” verbiin, joka tarkoittaa kouluttaa. Suomessakin lajia on joskus kutsuttu dresyyriksi.

Olympialaisissa kouluratsastus on ollut lajina vuodesta 1912 lähtien ja lajin maailmanmestaruudesta on kilpailtu aina vuodesta 1985. Suomessa lajin tunnetuin edustaja on Kyra Kyrklund, joka saavutti hopeaa vuoden 1990 maailmanmestaruuskilpailuissa. Muita lajin tunnettuja edustajia meillä on esimerkiksi Marko Björs ja Jenny Eriksson.

Perushallinnasta suoranaiseen balettiin

Kouluratsastus suoritetaan tasaisella kentällä. Helpot luokat tapahtuvat 20 x 40 metrin kentällä, mutta vaativat ja kansainväliset kilpailut suoritetaan 20 x 60 metrin kentällä. Kenttää reunustaa valkoiset, matalat aidat. Kenttään on kirjaimin merkitty pisteet, joiden mukaan ohjelma tulee suorittaa.

Käynti, ravi ja laukka esitetään eri tempoissa, jotka ovat koottu, keski ja lisätty. Perusaskellajien lisäksi ohjelman alussa ja lopussa esitetään aina pysähdys ja tervehdys. Muita kouluratsastukseen liittyviä liikkeitä ovat pohkeenväistö, sulkutaivutus ja avotaivutus. Edistyneemmillä tasoilla ohjelmaan lisätään laukkapiruetteja, piaffea, passagea sekä laukanvaihtosarjoja. Ohjelma arvostellaan asteikolla 0 – 10 ja lopputulos ilmaistaan prosentteina.

Korkeammalla tasolla on mahdollista ratsastaa myös kür- eli vapaaohjelmaluokka. Siinä ratsukko esiintyy musiikin tahtiin, ja liikkeisiin voidaan lisätä hieman epävirallisempia osuuksia kuten piruetti piaffessa tai espanjalainen käynti. Tässä kilpailijan suunnittelemassa ohjelmassa myös taiteellisuudesta saa pisteitä.

On myös olemassa laji nimeltään korkea kouluratsastus. Siinä ohjelmaan on lisätty hevosen tekemät hypyt ilmaan. Korkea kouluratsastus on lajin harrastajien mielestä yleensä aito ja alkuperäinen, koska siinä käytetään hevosen luonnollista fysiikkaa ja hyppypotentiaalia. Se on kuitenkin sekä hevoselle että ratsastajalle vaativampi laji, eikä sovellu kaikkien hevosrotujen kanssa suoritettavaksi.

Parhaimmillaan ja viihdyttävimmillään kouluratsastus on juurikin vapaaohjelmissa, joista lajiin perehtymätönkin katsoja voi löytää esteettisesti lumoavia osioita. Päästäkseen Grand Prix tasolle ratsukon on kuitenkin pitänyt tehdä vuosia kovaa työtä, koska yhteistyön tulee olla saumatonta.

Silinterihattu ja kannukset

Kouluratsastuskilpailuissa on suhteellisen tarkka pukeutumissääntö sekä ratsastajalle että hevoselle. Arvokkaan näköinen ratsukko syntyy, kun kaikki sovitut osat laitetaan järjestykseen. Pukeutumissääntöjen yhtenä tarkoituksena on myös helpottaa tuomariston työtä, ja luonnollisesti alemman tason ja juniorikilpailuissa pukukoodista joustetaan.

Ratsastajan tulee käyttää kypärää, kannuksin varusteltuja ratsastussaappaita, vaaleita ratsastushousuja, käsineitä ja mustaa tai tummansinistä ratsastustakkia, ja sen alla vaaleaa puseroa. Kaulassa tulee olla solmio tai plastron. Vaativammalla tasolla ratsastaja voi pukeutua frakkiin ja turvakypärä voidaan korvata silinterihatulla tai knallilla. Raipan käyttö kilpailun aikana ei ole sallittua ja pitkät hiukset tulisi kiinnittää hiusverkon avulla niskaan.

Hevosen yleisilmeen tulee olla myös siisti. Harja on yleensä letitetty tai kääritty sykeröiksi ja häntä on usein myös palmikoitu. Kilpailuvarusteet ovat mustaa tai tummaa nahkaa. Satulahuovan tulee olla aina valkoinen, ja hevosen suitsien koristeet myös valkoisia. Kouluratsastuksessa ei panosteta liikaan tilpehööriin vaan tiukan asialliseen ja siistiin ulkomuotoon.