Ratsastuslajit

Usein ratsastusta tulee ajatelleeksi vain tietylaisena ratsastuslajina – yleisimmin ehkä koulu- tai esteratsastuksena. Mutta ratsastus on monipuolinen harrastus, joka pitää sisällään erilaisia lajeja. Joitakin niistä ei juurikaan Suomessa näe. Tässä keskitymme lähinnä Suomessa yleisimpiin lajeihin.

Esteratsastus

Esteratsastus on Suomessa suosituin ratsastuslajin kilpailumuoto. Siinä ratsukon, eli hevosen ja ratsastajan, tulee ylittää kentälle laadittu esterata mahdollisimman nopeasti ja virheettä ennalta laaditussa järjestyksessä. Radalla testataan ratsastajan taitoa ja yhteistyötä hevosen kanssa, sekä hevosen hyppytaitoa, nopeutta, ketteryyttä ja tottelevaisuutta. Esteitä, joiden korkeus on 60-160cm, on kilpailuluokan vaikeustasosta riippuen 8-20, ja osa voi olla sarjaesteitä, joiden välissä hevonen voi ottaa vain yhden tai kaksi laukka-askelta. Esteiden ylin osa on irrallinen, jotta se voi pudota tai liikkua, jos ratsukko osuu siihen. Virhepisteitä saa esteen pudottamisesta, jos hevonen kieltäytyy hyppäämästä estettä, sekä radan enimmäisajan ylittämisestä.

Kenttäratsastus

Tämä laji koostuu kolmivaiheisesta kilpailusta, joka vaatii ratsukolta nopeutta ja kestävyyttä, ja tietenkin raudanlujaa yhteistyötä. Kolme osa-aluetta ovat koulu-, maasto- ja esteratsastus, jotka tulee kaikki ratsastaa samalla hevosella. Maastokokeella on enemmän painoarvoa kilpailussa kuin muilla osa-alueilla yhteensä. Maastossa hypätään luonnollisia esteitä, pudottaudutaan ja kiipeillään, ja rata on pitkä. Kilpailu soritetaan kolmen päivän aikana, jokainen osa-alue omana päivänään. Pitkä monipäiväinen kilpailu vaatii rautaista kuntoa hevoselta, sekä ratsastajalta.

Kouluratsastus

Kaiken ratsastuksen perusta, ja laji, joka ehkä yleisimmin yhdistetään ratsastukseen. Klassinen kouluratsastus pohjaa ratsuväen historiasta, sillä jo muinaiset kreikkalaiset harrastivat ratsastustaidon hiomista sotilastarkoituksessa. Kouluratsastuksessa ratsastaja ohjaa hevosta liikkumaan pehmeästi ja sulavasti avuin, jotka ovat lähes huomaamattomia muille. Kilpailuissa ratsukko suorittaa kilpailuohjelman, jossa arvioidaan hevosen liikkeitä, suorituksen täsmällisyyttä ja apujen käyttöä. Perinteisen ohjelman lisäksi on vapaaohjelmia, joita kutsutaan saksankielisellä nimellä “kür”, ja joissa ratsastetaan musiikin tahtiin kuin baletissa ikään.

Islanninhevoset

Islanninhevoset

Islanninhevoset ovat oma lajinsa, sillä ne poikkeavat melko paljon muista hevosroduista. Islanninhevosella on kaksi ylimääräistä askellajia, jotka ovat töltti ja liitopassi. Islanninhevonen, joka osaa käynnin, ravin ja laukan lisäksi tölttiä, sanotaan nelikäyntiseksi, ja jos hevonen osaa myös mennä liitopassia, on se viisikäyntinen. Islanninhevosilla harrastetaan erityisesti vaellus- ja matkaratsastusta, joihin ne voimakkaina ja varmajalkaisina soveltuvat hyvin.

Lännenratsastus

Tämä laji pohjaa karjapaimenten käytännön työhön, ja vaatimuksiin joita se asettaa. Lännenratsu on karjapaimenen työkaveri, jonka tulee reagoida kevyesti ratsastajan pyyntöihin, ja tehdä osansa työstä oma-aloitteisesti, sillä jatkuva hevosen ohjaus ei ole karjapaimenelle mahdollista. Kilpailuissa on 20 hyvin erilaista lajia, jotka vaihtelevat hevosen esittämisestä aina karjan käsittelyyn.

Matkaratsastus

Kyseessä on kilpailumuoto, joka on perustuu Puolan ja Venäjän armeijan ratsuväki- ja jalostusohjelmiin. Kilpailumuodossa mitataan hevosen nopeutta ja kestävyyttä pitkillä matkoilla, ja ratsukolla on oltava hyvä kunto. Kilpailuja järjestetään alle ja yli 80km matkoille. Pitempiin kilpailuihin saa osallistua vasta selvitettyään lyhyempiä matkoja. Huoltojoukkojen vastuulla on seurata ratsukkoa, ja juottaa ja ruokkia heitä matkan varrella.

Valjakkoajo

80-luvun lopulla Suomeen rantautunut valjakkoajo on laji, jossa yksi tai useampi hevonen tai poni valjastetaan valjakon eteen, ja kilpaillaan erilaisissa koulu-, kestävyys ja tarkkuukokeissa. Kilpailu ovat usein monipäiväisiä. Valjakkoa ohjastaa ajuri, ja lisäksi tarvitaan valjakkoavustaja eli groomi.

Vikellys

Tämä laji on periaatteessa voimistelua liikkuvan hevosen selässä. Juoksuttaja seisoo keskellä, ja ohjaa hevosta liinan, ääniapujen ja juoksutuspiiskan avulla liikkumaan ympyränmuotoista rataa. Hevosella on erityinen vikellysvyö, ja vikeltäjällä pehmeät vikellystossut ja joustavat vaatteet. Kilpailuissa vikelletään käynnissä ja laukassa yksin, pareittain tai joukkueina.